MAAN TAPA: SUOMI 1809 – 2009. MIKÄÄN EI MUUTU

Samana vuonna kun Porvoossa tanssittiin valtiopäiviä, kuoli säveltäjä Josef Haydn. Kevättalvella 2009 esitettiin spektaakkeli Porvoon tuomiokirkossa kaksisataa vuotta vanhoista tapahtumista. Spektaakkeli tuoksui pysähtyneisyyden ajan hengeltä, jolloin kansalle uskoteltiin Lenin -sedän antaneen Suomelle itsenäisyyden. Nyt sankarina esitettiin mies nimeltä Yrjö Maunu (Georg Magnus) Sprengtporten eli Ykä vaan, jonka nimen lausumien saa syljen helposti pärskimään suusta.

Ykästä oli tehty Suomen itsenäisyyden arkkitehti. Lenin -legendan mukaisesti Ykästä on muokattu pyyteetön Suomen itsenäisyyden ensimmäisenä visioinut futuristi, joka Venäjän armeliaan tsaarin myötävaikutuksella sai siirrettyä Suomen äiti-Venäjän syliin kypsymään ja kasvamaan, kunnes tuli aika lunastaa paikka kansakuntien joukossa. Sukkuloimalla, lupauksilla ja lehmänkaupoilla Ykä sai Suomen silmäätekevät taivutettua rähmälleen Venäjän suuntaan, mistä sitten tuli maan tapa, joka jatkuu edelleen. Pohjanmaa oli poikkeus, siellä pantiin vastaan, kuten on vieläkin tapana. Samalla kun tsaari Aleksanteri saapui Porvooseen, seurapiirinaiset levittävät haarojaan venäläisille upseereille ja vastaavasti Pohjanmaalla taisteltiin ja kuoltiin. Niin syntyi kahden kerroksen kansa, jossa yläluokka voi käpertyä itseensä. Maan tapa on, ettei päätöksistä keskustella.

Minusta Ykä oli petturi, joka oman etunsa takia vaihtoi puolta Ruotsin kuninkaan kanssa, kun omat bisnekset eivät sujuneet hyvin. Siten juttu itsenäisen Suomen historian alusta kuuluu urbaanilegendojen piiriin, jota ylläpitävät pysähtyneisyyden ajan hovin historioitsijat. Venäjä hyökkäsi Ruotsia vastaan, koska maa uhkasi Napoleonin määräämä Englannin merisaartoa. Ruotsin kuningasta on pidetty pöljänä, kun ei uskonut Euroopan isojen herrojen diiliä. Saattoi kai hänellä olla vintti hieman pimeänä, mutta asialla oli toinenkin puoli. Ruotsi vei tervaa Englantiin, ja terva oli strateginen aine. Ilman sitä ei brittilaivasto olisi liikkunut. Tuo laivasto oli sen ajan kovin sana sotahommissa.

Tsaari Aleksanderilla ei ollut tarkoitus valloittaa Suomea, ja tässä vaiheessa Ykä astuu kuvaan. Hän kykeni takaamaan, että herrat Suomessa ovat rähmällään, eivätkä aiheuta ongelmia. Suomi oli sen jälkeen helppo nakki. Siitä lähtien karhu on pitänyt Suomea löysässä hirressä.

Mutta olisi voinut käynyt toisinkin. Jos olisi löytynyt munaa muualtakin kuin Pohjanmaalta, niin Ruotsi-Suomi olisi säilynyt yhtenäisenä. Suomi olisi kulkenut Ruotsin tietä, eikä Tsekkoslovakian, kuten kommunisti Hertta Kuusinen aikoinaan uhoili, eikä siinä ollut lainkaan väärässä sillä olemme edelleen karhun syleilyssä.

Suomesta olisi voinut kehittyä aito länsimainen demokratia Ruotsin malliin. Ei ehkä olisi tarvinnut käydä sotia ja olisi säästytty myös kansalaissodalta. Itäraja olisi todennäköisesti kulkenut pitkin Kymijokea, mutta Suomi olisi kehittynyt Ruotsin kanssa rauhassa. Olisi voitu välttää kansalaissota ja molemmat sodat Neuvostoliiton kanssa, sillä Neuvostoliitto ei olisi hahmottanut Suomea osaksi vanhaa Venäjää ja samaten Saksan kanssa olisi puolueeton Ruotsi-Suomi pärjännyt. Mene ja tiedä, mutta Ruotsi olisi muovannut suomalaisten mielen länsimaiden suuntaan. Nyt Suomi on osa Venäjää niin henkisesti kuin fyysisesti. Suomi -neitohan on levittämässä jälleen haarojaan öljyputken edessä. Keskustelut luonnosta on vain lumetta sillä päätökset on tehty ilman keskustelua, kuten aina. Siis Venäjä ottaa haltuunsa Suomen, kun sillä kuulemma on oikeus puolustaa putkea. Kaikki muut Itämeren maat pitävät putkea turvallisuuspoliittisena ongelmana, mutta Suomi ei. Miksiköhän?

Kun lukee nykypolitiikkojen korruptiosta ja ”on päätetty” –mentaliteettista, niin touhu ei paljon poikkea Venäjän nykyhallinnosta. Missä tahansa länsimaassa tämän laajuinen skandaali olisi aiheuttanut hallituksen eron ja uudet vaalit. Mutta sama vanha venäläinen tapa hallitsee Suomen koko hallintoa ja mediaa, joka toistaa papukaijan tavoin hallinnon kaikki typeryydet totena. Uskotaan hallintoon. Keskustelu ja kritiikki on tapettu.

Venäläinen tyyli ulottuu myös lääketieteeseen. Pääjohtaja Puskan sana on laki ja kaikki typeryydet uskotaan totena, vaikka aika on ajanut hänestä aikoja sitten ohi. Todennäköisesti hän jäi junasta jo sen lähdettyä vuosikymmeniä sitten. Mutta ei hätää, kaveripiiri tukee, kuten mafialle on tyypillistä.

Meille valehdellaan. Ei ole aikaakaan siitä, kun politiikan johto kertoi, ettei lama koske Suomea. Nyt olemme syvimmässä kuopassa, eikä pohjaa näy. Mutta totuutta ei kerrota. Se on sitä sama höpinää, mistä isoäitini sanoi: Suomi on Jumalan valittu kansa. Todellisuudessa olemme yksin Jumalan selän takana typerien johtajien rääkättävinä. Meillä ei ole toivoa niin kauan kuin luonnehäiriöiset saavat huseerata mitä haluavat.

Tieteen filosofi Karl Popper on sanonut, että kehitys syntyy tiedon ristiriidasta. Kun sitä ei Suomessa ole, niin ei meillä ole toivoakaan.